Huonon onnen päivä

Voisin rikastaa tätä tekstiä kuvalla housen toisen tuotantokauden kannella tai eilen tehdyllä ruualla. Mutta en tee sitä. Sillä tänään on ollut niin huono päivä, eikä kello ole edes vielä kahtatoista. Joten se saa luvan jatkua.

 Sen sijaan saatte nauttia tuosta suloisesta kissan näköisestä otuksesta.

Elikkäs päiväni alkoi sillä että minulle tuli hieman kiire kouluun. Metroon ehdin juuri ja juuri. Ollessani kalasatamassa huomasin ettei minulla matkakorttia tullut mukaan, koska se jäi takkini taskuun. Takkikin olisi ollut kovin tarpeellinen sillä ulkona satoi. En tiedä miksi edes mainitsen, mutta enpä tietenkään ottanut sateenvarjoakaan mukaan, vaikka ulkona satoi. Noh, ostinpa sitten kalasatamasta lastenlipun. En vaan raskinut maksaa sitä kahta euroa, ja pitihän sitä jäädä paluumatkaankin koska kolikkoja ei hirveästi ollut.

Jännäilin sitten bussikatoksen alla huomaisiko kuski että ei taida tyttö olla 16 vuotias, noh läpihän se meni. Tosin jännäily jatkui silti bussissa, ja omatunto kolkutti oikein kunnolla. Mutta miten tälläisellä opiskelija raukalla olisi varaa kahden euron bussi lippuun. Jäinpä sitten ulos bussista kouluni kohdalla ja juoksin kouluun koska ulkona edelleenkin satoi. 

Kävelin luokkani eteen istumaan, saatoin huomioida vaan uudet mukavemmat tuolit. Vai sohvako se olikin, ei se tosin pehmeä ollut. Jonkinlainen pitkä penkki kuitenkin. Siinä sitten noin kymmenisen minuuttia odoteltuani matikan opettajani tuli ilmoittamaan että ei minun tänään olisi tarvinnut kouluun tulla, että pääsisinkö huomenna tulemaan. No, mitäpä muutakaan minulla olisi? Kouluun siis huomenna klo 12.30.

Lähdin sitten sitemmin takaisin kohti bussipysäkkiä, vielä olisi lippuni noin 20min voimassa. Matkalla pohdin että pitäisi varmaan ostaa uusi lippu, koska ei menisi tarkastajilta varmaan läpi jos he tulisivat vastaan. Muuten hyvä muttei minulla ollut kun euro ja risat, joka ei riitä aikuisten lippuun. Noh, menin hissillä ylös metroasemalle, ja sieltä se metro tulikin. Pahaksi onnekseni huomasin tarkastajat yhdessä vaunussa, menin sitten vikaan vaunuun ja jäin herttoniemessa. Herttoniemessä menin ärrälle ja kävin ostamassa purkkaa, jotta sain rikottua kymppini ja ostettua sen hemmetin aikuisten lipun. Näin sain omatuntoni puhdistettua.

Mutta ei, ei huono onnisuuteni vielä tähän lopu. Menin metrolla kontulaan, ja ulkona edelleenkin satoi. Otin metro lehden ja käytin sitä sateen suojanani. Ulkona oli kylmä, sillä tuuli ei antanut armoa. Pääsin kyllä kotiin asti, ainakin kolme euroa köyhempänä. Ja tämä kaikki vain siksi, koska luulin että minun piti mennä tänään matikan tunnille. Hieman nakertaa.