Heureka!

Noin viikko sitten sunnuntaina aloitin treenaamisen, uuden elämäntavan. Tämä elämäntapa vei tosin mukanaan ruokahaluni. Ei sillä että liikkuminen saisi minut inhoamaan ruokaa, ruokaa vaan ei tee enää mieli. Tämä on mielenkiintoinen tunne, ja täysin uudenlainen. Sillä edes silloin kun minulla oli ortorexia, en menettänyt ruokahalua, vaan se oli tietoinen päätös vältellä tiettyjä ruokia. Nyt minun ei yksinkertaisesti tee mieli syödä mitään, vaikka vatsa huutaa anna ruokaa! Silloin kun vähiten odottaa muutosta, se tapahtuu. Tosin en tiedä onko tämä positiivinen juttu. Koska rakastan ruokaa ja syömistä, en tosin enää.

Onneksi löysin kuitenkin tähän vastauksen, ja voin nyt huokaista helpotuksesta. Vaikka ei tämäkään tuonut ruokahaluani takaisin. Alla linkki.

http://www.tiede.fi/uutiset/2630/proteiinit_vievat_nalan

Wrong Size

Tänään, kun kävin ystäväiseni kanssa ostoksilla. Katselimme kaupassa  kaiken näköisiä vaatetuksia, mm rintsikoita. Noh, näin eräät todella kauniin väriset, huvikseni selasin koko laput vaikka tiesin ettei omaa kokoani löytyisi. Voi tätä pettymystä, mutta eipä tämä vielä mitään. Alennuksessa oli alushousuja, ne olivat puolestaan liian isoja, toisin kun rintaliivit. Noh, törmäsinpä vielä alennuksessa oleviin sukkiin jota olisin kipeästi tarvinnut. Tietysti nekin olivat liian pientä kokoa. Pientä turhautumista sanoisinko. Ironista melkeinpä.

Kyse oli ehkä lähinnä huonosta tuurista, mutta yleisottaen. Ärsyttää, koska  valmistetaan vain standardi kokoja, joko liian isoja tai liian pieniä, liikaa. Entäs me väliin putoajat? Eikö meille jää mitään? Miksei voi olla normaalia että kurvit sattumat olemaan normaalia isommat, mutta muuten kuitenkin normaali kokoinen, miksi oi miksi? Haluaisin ruveta alusvaatteiden suunnittelijaksi, ja ihan yleisestikkin vaatteiden. En mahdu tavallisimpiin vaatteisiin, ja miksi pitäisikään? Eikö minullakin olisi oikeus istuviin ja mukaviin vaatteisiin?

Eikä tämä vielä tähän lopu. Kävimme myös syömässä, tai oikeastaan vaan minä söin. Mutta olen huomannut, että minulla on tarve (kehittävään) kritiikkiin. Haluan muuttaa asioita paremmaksi. Esimerkiksi joitakin ruoka paikkoja, harmikseni tässä paikassa ei ollut palaute lappuja, joten en voinut jättää heille kehityskelpoisia ideoitani. Ruoka annos jonka söin, oli kermainen lohikeitto. Todella hyvää, paitsi. Keitossa olleet perunat olivat jotenki jauhoisen makuisia, jotenkin vaan oudon makuisia.

Kyseiseen ruoka paikkaan vielä liittyen. Paikan yleisvaikutelma oli hienostunut ja kallis. Kyseinen paikka kun oli sentään A la carte. Tämä olisi mennyt muuten läpikin, mutta paikan menu paljasti totuuden. Jossakin on säästetty kun menut oli päällystetty kontaktimuovilla. Sääliksi käy. Hinnat olivat edukkaat, ja paikka muutenkin laadukkaan olonen. Mutta miksi tässä pienessä asiassa piti alkaa säästämään? Kaiken lisäksi menu oli sininen, mikä ei sopinut muun värimaailman kanssa yksiin. Toinen mikä pisti silmää oli asiakas kunta. En halua nostaa itseäni muiden yläpuolelle, enkä varmasti osaisi syödä hienon hienossa ravintolassa hienosti. Mutta sen pari kertaa mitä kyseisessä paikssa olen asioinut, olen pikkulapsia nähnyt juoksentelemassa pitkin ravintolaa ja sen ulkopuolella. Sekä tähän paikkaan on menty melkeinpä kotihousut jalassa. Mikä ei mielestäni sovi tälläisen ns hienon paikan "pukukoodiin". Tietysti jokainen saa pukeutua miten haluaa, mutta kai jossain mene soveliaisuuden raja?

Voisin kirjottaa tästä kyseisestä paikasta vielä pitkän liutan, mutta säästän teidät siltä vaivalta.
Olen puhunut.

Pettymyksiä ja onnellisia hetkiä

Koin  tänään jotain ainutlaatuista, mutta jostain syystä on sellainen jännä olo että en olisi ansainnut sitä. Tai että ei se ole mitään niin hienoa, vaikka se on. En tiedä mikä minua vaivaa. Nytkin tuntuu ettei pitäisi kirjoittaa, ja jokin sisimmissäni laittaa vastaa, mutta en aijo luovuttaa. Näin tänään Yoshiro Takashin ilmi elävänä. On ollut koko päivän sellainen, erittäin hypetys olo. Tekisi mieli vain kiljua, koska onhan se nyt aika _hienoa_. Ikävä kyllä kamera ei tarttunut mukaan, joten ikuistuuksia vain puhelimen muistissa.

 

Lopuksi aiheesta poiketen haluaisin vielä heittää pari painavaa perunasäkkiä hartioiltani pois.

Ensinäkin, tänään kun kävin Kotipizzassa syömässä, tyydyttämässä nälänhimoni. Limu joka oli ilmasta, jota otin vain koska en halunnut ottaa pullovettä. Oli vetistä ja hiilihapotonta, jokainen varmaan tietää miltä limu maistuu ilman happoja? Hirveältä. Toisekseen, pizza tuli noin 5-10minuutissa. Ei siinä mitään, mutta pizzan laatu oli sen mukaista. Pohja oli olematon, jos pohjaksi voi sanoakkaan, ja täytteet näyttivät hutaistulta, ja sellaisesta löysältä mössöltä. Ei tippaakaan ammattitaitoa, eikä kiinnostusta pizzaa kohtaan ja se näkyy jäljessä. Olen erittäin pettynyt. Kyseissessä ruokapaikassa ei ollut edes asiakkaita nimeksikään, eikä siltikään voitu tehdä pizzaan huolellisesti nähty edes hitusesti vaivaa, mutta ei.

Ei mulla muuta.