Hiljaiselon jälkeen

Siitä on taas pieni hetki kulunut kun viimeksi tänne olen kirjoittanut. Nytkään en oikeastaan saisi kirjottaa, koska oikean käteni ranne on vähän rampa, johtuen työnkuvastani. Ja ehkä hieman datauksen epäergonomisesta asennosta ranteelleni. Olen tässä edelleenkin erittäin kyllästynyt siihen että täytyy olla aikaisin nukkumassa, ja viimeyönä kun tuli valvottua lähes kahteentoista, ja heräsin tossa tunti sitten. Oloni on melko väsynyt vaikka 8 tuntia nukuinkin.

Olen tässä viimeaikoina pohtinut että täytyisi alkaa liikkua taas säännöllisesti. Mutta se siitä. Epäilen ettei ranteeni ihan heti parannu. Etenkin jos jatkan tuolla töissä, enkä saikkua saisi jostain syystä. Olisin kyllä niin loman tarpeessa, ja töiden lopettaminen kokonaan houkuttaisi suuresti. Mutta ikävä kyllä se ei ole mahdollista, sillä vuokraa täytyy maksaa, ja syöminenkin on ihan kiva asia. Tämä kaikki ajaa minut hyvin ristiriitaiseen tilanteeseen, enkä tiedä mitä tehdä.

Tekisi henkisesti ja fyysisesti erittäin hyvää päästä pienelle lomalle, ja tuntuu kurjalta olla töissä pakollisen velvollisuuden takia jota ei voi väistää. Tiedän että töissä käyminen ei ole aina kivaa, mutta ihan mukavaa se voisi kuitenkin olla. Eikä varsinaisessa työnkuvassani ole sinääsä vikaa, jos rampaa rannettani ei lasketa. Mutta kyllä intohimoinen unelmaduuni on jonkun muun alan parissa kun nykyiseni.

Postausta piristämään kuva Syvästä hiljaisuudesta. Aina se jaksaa hymyillä, varsinkin ruoka aikaa. Eihän sitä oikeastaan muuten nää.