Koti, vihdoinkin olen tullut sinne. Koti jossa asustaa minä ja kanini, sekä kämppikseni ja hänen kissansa. Tämä alkaa tuntua jo ihan asuttavalta paikalta. Ei tämä aina luksusta ole, mutta kyllä tämä porukoiden luonna asumisen voittaa. Kaikki asiat pitää tehdä itse, mutta vain itseään varten. Se tuntuu hyvältä. Tottakai pitää huomioida myös asuintoverinsa, ja näin olen tehnytkin parhaani mukaan.
Arkeani hankaloittaa ja piristää toisinaan "kissa&hiiri" leikit. Tosin tässä tapauksessa kissa&kani, jossa kani on tassun päällä. Onhan se aika huvittavaa kun kissa juoksee kania karkuun, mutta ehkä kuitenkin parempi niinpäin?
Yksi mitä toivoisin, olisi se että minun valintoja tehdä tietynlaisia päätöksiä koskien omia asioitani kunnioitettaisiin. Olenhan Täysi-ikäinen ja lain mukaan täysin pätevä ja kykenevä ottaa vastuu omista asioistaan, mikseivät muutkin anna sitten minulle sitä mahdollisuutta. Mahdollisuutta tehdä oikein ja väärin, ja oppia sitten niistä huonoista päätöksistä jos sellaisia on tullakseen. Miten muka muuten oppisin? Jos olen itse kerta näin valinnut, miksen saa kärsiä seurauksia? Miksi putoamiseni pehmustetaan tyynyllä, ja liian kovien sanojen uhatessa annetaan korvatulpat? Pyydän vain että saisin elää, ilman pehmustusta. Kyllä minä kestän sen äiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti