torstai 1. syyskuuta 2011

Pettymyksiä ja onnellisia hetkiä

Koin  tänään jotain ainutlaatuista, mutta jostain syystä on sellainen jännä olo että en olisi ansainnut sitä. Tai että ei se ole mitään niin hienoa, vaikka se on. En tiedä mikä minua vaivaa. Nytkin tuntuu ettei pitäisi kirjoittaa, ja jokin sisimmissäni laittaa vastaa, mutta en aijo luovuttaa. Näin tänään Yoshiro Takashin ilmi elävänä. On ollut koko päivän sellainen, erittäin hypetys olo. Tekisi mieli vain kiljua, koska onhan se nyt aika _hienoa_. Ikävä kyllä kamera ei tarttunut mukaan, joten ikuistuuksia vain puhelimen muistissa.



Lopuksi aiheesta poiketen haluaisin vielä heittää pari painavaa perunasäkkiä hartioiltani pois.
Ensinäkin, tänään kun kävin Kotipizzassa syömässä, tyydyttämässä nälänhimoni. Limu joka oli ilmasta, jota otin vain koska en halunnut ottaa pullovettä. Oli vetistä ja hiilihapotonta, jokainen varmaan tietää miltä limu maistuu ilman happoja? Hirveältä. Toisekseen, pizza tuli noin 5-10minuutissa. Ei siinä mitään, mutta pizzan laatu oli sen mukaista. Pohja oli olematon, jos pohjaksi voi sanoakkaan, ja täytteet näyttivät hutaistulta, ja sellaisesta löysältä mössöltä. Ei tippaakaan ammattitaitoa, eikä kiinnostusta pizzaa kohtaan ja se näkyy jäljessä. Olen erittäin pettynyt. Kyseissessä ruokapaikassa ei ollut edes asiakkaita nimeksikään, eikä siltikään voitu tehdä pizzaan huolellisesti nähty edes hitusesti vaivaa, mutta ei.


Ei mulla muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti