Aurinko paistoi ja istuin kahden vanhuksen kanssa penkillä. Katson vastapäässä olevaaa lastentarhaa. Lapsuuttani muistellen. Pitkään ollut katkera "minulla oli vaikea lapsuus" asenne alkaa murenemaan. Vaikka kyllähän se sitäkin oli, mutta myös mahtui myös hyviä hetkiä. Muista kuinka keinuin tarhassa, ja olimme kaverini kanssa "naimisissa, kihloissa, riidoissa" -leikkiä. jos menimme samaa vauhtia olimme naimisissa, jos emme ihan menneet olimme kihloissa jne. Olisipa se todellisuudessa yhtä helppoa.
Lapsen mielikuvitus on rajaton ja arvokas asia, vanhemmiten sen taidon menettää. En osaisi esimerkiksi enää leikkiä pehmoleluillani kuten ennen. Lapsena olo on korvaamatonta, ja se että saa olla lapsi. Se on hyvin lyhyt aika elämästä, ja silti yhä varhaisemmassa iässä lapset haluavat olla "aikuisia". Eräskin päivä näin porukan noin 12-14 vuotiaita, ja he olivat pummineet joltain juopolta tupakkaa. On kovin vaikea ymmärtää miksi pitää noin nuorena kokeilla ja ajatuksiini hiipii " ei sillon minun nuoruudessani" ihan kuin olisin joku vanhus. Vaikka olenhan vasta 18 kesänen.
9 vuotta olen laulanut aina kevät juhlassa ".. ja suvi suloinen", se hetki oli aina ihanan kesäloman alun merkki, joka kruunasi kesän alkaneeksi. Kotona osotti kakkua ja limsaa, ja lähtö mökille heti kun siitä hössötyksestä selvisi. Reppuun tuli mukaan ainakin kymmenen pehmolelua, ja sitten vasta kaikki muu jos tilaa jäi. Matkalla ostettiin pommakkia ja turkkareita, joka oli joka tytön selviytymis ohje mökille mentäessä.
Perillä oltaessa juostiin taloa ympäri yläkerran vinttiä myöten. Ja sitten rauhotuttiin leikkimään mitä ikinä keksittiinkään, vaihtoehtoja oli paljon. Pihalla saattoi pelata crokettia, tehä kärrynpyöriä, heittää tikkaa, pelata sulkkista tai keinua itse tehdyssä keinussa. Tekemistä riitti, vaikka toisinaan tuntui ettei mökillä ole sitten niin mitään tekemistä. Iltaisin saattoi katsoa telkkaria keinutuolista ja syödä tuoretta sämpylää voin ja juuston kera. Sekä tietysti kaakaota juoden. Aamupalaksi tarjoiltiin mannapuuroa punasilta muovilautasilta, ja sokeria muistan laittaneeni myös aikamoisen määrän. Oli se vaan niin hyvää.
Niin paljon liittyy hyviä muistoja mökkeilyyn, mutta harmikseni kyseistä mökkiä ei ole enää mummini omistuksessa. Ehkäpä vielä joskus käyn tienpäädyssä kurkkimassa josko se olisi autiotalo ja siitä kotini tekisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti