Se tunne..

Kun paino on pudonnut, tekemättä oikein yhtään mitään. Lähes joka päivä, vähän. Kirjoitin tuossa taannoin sokeririippuvaisuudestani. Päätin sen myötä jättää ahaa ja suffel patukat kauppaan, enkä jätskiäkään sen koommin ole ostanut. Ja mitä kävikään?  Olen laihtunut melkein kaksi kiloa. Enkä ole rajoittanut syömisiä muuten, että en ole ostanut vain noita päivittäisiä sokeriannoksiani. Kaiken muun herkun olen kyllä sallinut. Sillon tällöin.Tunnen olevani vapaa sokerista, kun ei ole pakottavaaa tarvetta enää saada sokeria. Voisin jopa sanoa että olen ylpeä itsestäni. Ja neuvoksi muille saman asian kanssa pähkäileville, sokeri on ihan hyvästä. Kunhan sillä ei ruoki itseään joka päivä, koska siinä vaiheessa keho alkaa vaatimaan enemmän ja enemmän. Ainakin minun tapauksessani. Tässä asiassa epäsäännöllisyys kunniaan.