Tahtoisin myös tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä viime aikoina olen sukeltanut usein menneisiin hetkiin. Niihin hetkiin kun olin mökillä ja tein kärrynpöriä, ja pikkukivet pistelivät käsiäni. Muitelen hetkiä jolloin eli vain hetkessä, niissä sen hetkisissä tunteissa ja ajatuksissa. Sen suurempaan huolta mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt täytyy oikeasti miettiä, oikeasti pelätä ja huolestua. Kyse on omasta tulevaisuudestani. Mietin, tätäkö se kuuluisa aikuistuminen on? Jatkuvaa tasapainoinen ja onnellisuuden hakua.
Onko "aikuistuminen" työpaikan hakemista, siinä pysymistä ja ylentymistä? Työpäivän loppuessa pohdintaa siitä mitä ruuaksi tekisi? Illalla nukkumaan mennessä tietäen että huomenna odottaa sama. Tai ehkäpä ei? Ehkäpä sitä hankkisi uuden harrastuksen, ehkä olisi muutakin elämää kun työ. Ja jos onnistaa ehtii nähdä joskus kavereitakin. En osaa edes kuvailla sitä kaikkea mikä on muuttunut, ja tulee muuttumaan kun elää "itsenäisesti". Ei, tämä ei ole aina mukavaa, mutta jokainen kuitenkin tulee kokemaan tämän ihanuuden ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta, ei vanhemman luona asuminen ollut tätä hehkeämpää, mutta tämä on tietysti omalla tavalla haastavampaa, mutta mitä sitä nyt voi odottaakkaan?
Minulla olisi kuitenkin yksi toive, se että saisin olla päivän taas lapsi. Edes päivän tiedoton kaikesta mitä nykyhetki tuo tullessaan. Edes yhden päivän kantamatta huolta mistään. Mutta tämähän on täysin mahdotonta, vai onko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti