maanantai 4. heinäkuuta 2011

Anteeksianto

Se tuntuu olevan minulle kaukainen käsite. Onko sellainen mahdollista? Ja miten niin voi tehdä? Voiko katkeruudesta koskaan päästä? Näitä kysymyksiä pohdin usein, ja ajattelin kerrankin kirjoitaa siitä. Toisinaan uskon että on, mutta toisinaan se kuullostaa liian pyhältä ollakseen mahdollista. Jos joku on tehnyt jotain sellasta, mikä on ihmisessä itsessään niin vahvasti ettei voi muuttaa sitä, miten sellaiselle voi antaa anteeksi?

En puhuttele tässä ainoastaan yhtä henkilöä, eikä kaikkien näiden "teot" eivät ole yhtä vakavia. Mutta jokainen niistä loukkaa omalla tavallaan. Joku taas ei itse tietoisesti ehkä ole loukannut, mutta minua se loukkaa. Tai ainakin koen sen niin. Tästä päädyn ajattelemaan, että loukkaannunko sitten liian helposti? Ja miten voi määritellä liiallisuuden verrattuna normaaliin? En tiedä.

Olen huomannut melkein aina olleeni helposti katkeroituva, mutta kuitenkin helposti leppyvä. Ristiriitaista. En jaksa olla vihainen, ellei minulla toden teolla ole syytä siihen. Pienet loukkaukset unohtaa ja antaaksi antaa helpommin. Mutta vuosia kestäneet loukkaukset, miten sellaisesta katkeruudesta voi päästä? Miten voi sanoa " saat anteeksi" Jos ei keksi ainuttakaan syytä siihen, muu kuin oma mielenrauha. Mutta mielenrauhaa ei ole ellei se tule sydämmestä. Ellei oikeasti tarkoita sitä.

Haluaisin kovasti, erittäin paljon päästä tästä pahasta olosta. Se on pieni ja merkittävä tekiä elämässäni tehdyissä ja tekemättömissä valinnoissa. Toivoisin kovasti olevani vapaa siitä, ja saavani joku kaunis päivä aidon mielenrauhan. Puhtaan keveän anteeksiantavan mielenrauhan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti