Istun sänkyni laidalla ja mutustan suklaata. Huomasin tänään, ja eilen.. ja sitä edeltävänä päivänä. Että olen tullut riippuvaiseksi sokerista, koska keholleni olen sitä sännöllisesti antanut melkein joka päivä. Ja sen kerran kun se ei saanut, iskeä kauhea himo. Tavallisella kauppareissulla jään entistä pidemmäksi aikaa katselemaan karkkihyllyä ja pohtimaan mitäs sitä ottaisi. Tuntuu erittäin vaikealta lähteä, edes ilman yhtä suklaapatukkaa. Pakonomainen tarve ottaa edes jotain, koska kotiin tullessani ja koneelle istahtaessani huomaan tarvitsevani, sokeria.
On mielestäni erittäin kiehtovaa, mutta myös pelottavaa. Miten ajan myötä keho huutaa tarvitsevansa sokeria, vaikkei se sitä oikeasti tarvitse. Mutta jos johonkin on tottunut, siitä voi olla vaikea päästä eroon. Minua tämä alkoi häiritsemään koska en ikuna päivänä haluaisi olla riippuvainen juuri mistään, etenkään sokerista. Sokeri tekee vihaiseksi ja ärstyneeksi jos sitä ei saa. Enkä halua olla turhautunut jos en osta suklaata. Sinäinsä minulla ei olisi mitään terveydellistä syytä olla ostamatta, olenhan kuitenkin ihan normaali painoinen. Mutta se että on tullut riippuvaiseksi häiritsee kovasti.
Voisin toki pitää vaikka viikon tai kahden tauon herkuista, ihan vaan todistaakseni ettei ongelmaa ole. Mutta mitä sitä hyvää hylkäämään, ilman suurempaa ongelmaa. Ja kun suklaa on vielä halpaa, niin kannattaahan sitä syödä. Todistetusti kun sehän tulee kallistumaan lähi aikoina, kun makeisten verot nostetaan kattoon. Mutta toisaalta jos melkein joka päivä syön suklaalevyn, voipi siitä pidemmän päälle koitua haittaa, vai voiko? Jos ei ylitä päivittäistä energian tarvetta, niin luulisi sen olevan ihan ok. Toisinaan tuntuu että teen ruuasta ongelman, vai tekeekö ruoka minusta ongelman?
Minulla vähän sama ongelma sokerin kanssa : D
VastaaPoistaLeivontablogiani yritän päivittää mahd. usein, niin tuleehan siinä syötyäkin niitä herkkuja ja lisäksi suklaata yms. : D
http://www.crumblesforeveryone.blogspot.com/